Uusimmat kirjoitukset

Eikö Suomessa tieteellä ole väliä?

 

Suomen Kuvalehti 5/2009 (30.1.2009)

 

EIKÖ SUOMESSA TIETEELLÄ OLE VÄLIÄ ?

Koko maailma on viime päivinä seurannut vallan vaihtoa Washingtonissa. George W. Bush jää historiaan presidenttinä, joka ei vain jättänyt kuuntelematta tieteen ääntä vaan yritti sitä aktiivisesti vaientaa, jos viesti oli kiusallinen noudatetulle politiikalle.

Barack Obama antoi jo kampanjansa aikana toiveita erilaisesta suhtautumisesta. Hän lupasi lisätä tutkimusrahoitusta ja kumota Bushin kiellon tuottaa kantasolulinjoja. Hän kannatti hiilidioksidin päästörajoituksia ja -kauppaa, jopa isommalla vähennystavoitteella kuin EU. Hän halusi tehostaa ilmansaasteiden torjuntaa ja ympäristöteknologian tutkimus- ja kehitystyötä. Kun Bush on yrittänyt vesittää uhanalaisia lajeja ja kansallispuistojen koskemattomuutta turvaavaa lainsäädäntöä, Obama haluaa pitää lait voimassa.

Vaalien jälkeen Obama alkoi rekrytoida väkeä hallinnon eri tehtäviin. Hänen valintansa vahvistivat tiedeyhteisön toiveita myönteisestä kehityksestä. Tuleva energiaministeri Chu on Nobel-palkittu fyysikko, Meren- ja ilmastontutkimuslaitoksen (NOAA) johtaja Lubchenco on ekologian huippututkija ja International Council of Sciencen edellinen presidentti, Valkoisen Talon tiede- ja teknologiaviraston (OSTP) johtaja Holdren tulee Harvardin yliopiston vastuutehtävistä, talousneuvonantaja Summers on Harvardin entinen rehtori, ja presidentin tiede- ja teknologianeuvostoon kuuluvat nobelisti Varmus ja huippugeneetikko Lander. Kaikki nämä ovat Kansallisen Tiedeakatemian jäseniä ja heillä on paljon kokemusta tutkimuksen arvioinnista päätöksenteon tueksi.

Jo ennen nykyistä talouskriisiä Yhdysvalloilla oli edessään suuria ongelmia, kuten ilmastonmuutos, vaihtoehtoiset energianlähteet ja terveydenhuolto. Obaman valinnat osoittavat, että hän näkee tieteen ja teknologian tärkeäksi näiden ratkaisemisessa. Samat ongelmat ovat myös Suomen päättäjien päänvaivana nyt ja pitkälle tulevaisuuteen. Voisi ajatella, että pienelle maalle on vielä tärkeämpää olla ajan hermolla ja liikkua tarvittaessa vikkelämmin kuin isommat ja vauraammat maat. Hallituksemme korostaakin tutkimuksen, innovaatiotoiminnan ja koulutuksen merkitystä Suomen menestykselle. Kuinka varmistetaan, että yhteiskunnallinen päätöksenteko saa pohjakseen korkeatasoisen ja puolueettoman tieteellisen asiantuntemuksen?

Ministereiltä itseltään ei toki pidä vaatia korkeimman tason akateemista koulutusta. Myöskään valtioneuvoston rakennetta ei ole tarpeen muuttaa, ei ainakaan yhtä kummalliseksi kuin Britanniassa, jossa istuu sekä energia- ja ilmastonmuutosasioihin että innovaatio-, yliopisto- ja osaamis- (skills) asioihin keskittyvä ministeri. Meillä valtioneuvoston kansliassa toimii talousneuvosto mutta tieteellinen asiantuntijataho puuttuu. Suomen korkein tiede- ja koulutuspolitiikkaa linjaava elin on opetusministeriöön liitetty tutkimus- ja innovaationeuvosto, jossa pääministeri johtaa puhetta. Sen jäseninä ovat muut keskeiset ministerit, tiedehallinnon ja etujärjestöjen edustajat sekä koristeena jokunen yliopistojen rehtori ja tutkija. Neuvosto ei kuitenkaan käsittele ajankohtaisiin poliittisiin kysymyksiin liittyviä tieteellisiä näkökohtia, eikä sillä ole kompetenssia arvioida tutkimustietoa. Sektoritutkimuslaitokset ovat kovin sekalainen joukko, joiden toiminnan ohjauksessa on ilmiselviä ongelmia ja tasossa suuria eroja. Niiden toimintaprofiiliin ei kuulu olemassa olevan tutkimustiedon kriittinen analysointi. Muotiin tulleet ajatushautomot (think tank) syövät joko puolueiden tai muiden taustaryhmien leipää ja laulavat toimeksiantajansa lauluja.

Pääministerimme lienee aavistellut jonkinlaista ongelmaa, sillä hän on nimittänyt ilmastopoliittisen asiantuntijan, tehtävänä koordinoida hallituksen ilmastopolitiikkaa ja valmistella ilmastoa ja energiapolitiikkaa käsittelevä tulevaisuusselonteko.  Kun Nobel-palkittua fyysikkoa ei maasta löytynyt, tyydyttiin toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon, nimittäin varasijalta vihreiden kansanedustajaksi nousseeseen yhteiskuntatieteiden kandidaatti Oras Tynkkyseen! Hänen tieteellisenä meriittinään on gradutyö aiheesta lihavien representaatio tv-sarjoissa mutta sen lisäksi "laaja sivuaine ympäristöpolitiikasta".

Eikö puolueettomalle tieteelliselle asiantuntemukselle todella ole mitään käyttöä Suomen tulevaisuuteen liittyviä tärkeitä ratkaisuja tehtäessä? Sitä kyllä löytyy ainakin kansallisista tiedeakatemioista (Suomalainen tiedeakatemia, Suomen tiedeseura, Teknisten tieteiden akatemia), joita monet maat käyttävät neuvonantajatahoina. Ne valitsevat jäsenensä vain tieteellisen pätevyyden perusteella eikä niillä ole poliittista agendaa.