Uusimmat kirjoitukset

Terveydenhuollon uudistus - toimivatko Porterin opit?

Torstai 16.10.2008 klo 9:15 - Kari Raivio


Sitran hankepalettiin on viime vuodet kuulunut myös terveydenhuoltojärjestelmän uudistus. Taustalla on huoli kustannusten karkaamisesta valloilleen, kun ikääntyvä väestö tarvitsee tai ainakin haluaa lisää palveluja ja tietenkin, hyvinvointivaltion periaatteita noudattaen, pääosin veronmaksajan piikkiin. Väestön terveydentila on parempi kuin koskaan, kansa on yleisesti ottaen tyytyväistä saamiinsa palveluihin, panostus terveydenhuoltoon on pienempi kuin OECD-maissa keskimäärin, ja sairaalamme ovat tehokkaampia kuin muissa Pohjoismaissa. Vaikka katastrofi ei uhkaakaan, on viisasta pohtia, kuinka tulevaisuuden terveydenhuolto voisi toimia.Tätä pohdintaa vauhdittamaan Sitra oli kutsunut 2.10. pidetyn seminaarin pääpuhujaksi Harvardin yliopiston huippuekonomistin ja kilpailukykygurun Michael Porterin.

Hänen vauhdikas esityksensä sisälsi varteenotettavia ajatuksia terveydenhuollon tavoitteista ja osuvaa kritiikkiä sen nykyisistä toimintaperiaatteista, mutta osin epärealistisia kaavailuja tulevaisuuden varalle.

Porterin pääteesi on, että terveydenhuoltojärjestelmän tuloksellisuutta tulee mitata potilaan saamalla terveyshyödyllä suhteessa panoksiin, ei BKT-osuuksilla, kustannussäästöillä tai muilla puhtaasti taloudellisilla mittareilla. Järjestelmä vaatii perusremonttia, koska 21. vuosisadan lääketiede ja teknologia ei voi toimia 19. vuosisadan rakenteilla. Kilpailu on tuotava mukaan kuvaan, mutta sen tulee antaa lisäarvoa potilaalle, ei järjestelmän osallisille. Yksikköjen erikoistuminen on välttämätöntä, koska jos kaikki tekevät kaikkea, laatu kärsii.

Porterin visiota terveydenhuollon uudesta organisaatiosta voisi nimittää ongelmalähtöiseksi. Hän hylkää erikoisaloihin ja toimenpiteisiin perustuvan mallin ja ottaa tilalle tauteihin perustuvat integroidut yksiköt (IPU eli integrated practice unit), esimerkkeinä migreeni tai diabetes. Näissä kaikki ko. sairauteen liittyvä osaaminen on koottuna yhteen, lähtien diagnostiikasta (kliininen, laboratorio, kuvantaminen) ja jatkuen poikki erikoisalojen hoitoon, kuntoutukseen ja seurantaan. Ne eivät rajaudu alueellisesti vaan voivat kilpailla koko maan laajuisesti potilaista, jotka saavat yksikössä kokonaisvaltaisen palvelun. Hoidon tuloksia arvioidaan vasta pitkäaikaisseurannan jälkeen, maksut eivät perustu yksittäisiin toimenpiteisiin tai hoitojaksoihin vaan koko sykliin. Sekä tuloksien että kustannusten seuranta edellyttää uusien menetelmien kehittämistä ja tietotekniikan laajaa hyödyntämistä.

Eräät Porterin teesit liittyivät kiintoisalla tavalla Suomessa käytävään keskusteluun. ”Paras keino kustannusten hallintaan on laadun parantaminen eli terveyshyötyjen lisääminen”. ”Hajauttaminen lisää päällekkäisyyksiä, pienet volyymit huonontavat laatua”. Silti hänen esityksensä jätti useita ratkaisemattomia kysymyksiä. Kun otetaan huomioon inhimillisten sairauksien ja kärsimysten koko kirjo, kuinka monta IPUa Suomeen tulisi perustaa? Varmaankin paljon useampia kuin on lääketieteen erikoisaloja. Kuinka voidaan luotettavasti mitata terveyshyötyjä? Välitön ennuste ei riitä ja kaipa subjektiivinen terveys on otettava huomioon. Haluavatko lääkärit keskittyä vain yhden sairauden hoitoon, vaikkakin korkealla laatutasolla?

Jo nykyisin Suomessa toimii useita terveydenhuollon yksiköitä IPU-periaatteella, osa jopa valtakunnallisesti. Koko järjestelmän rakenne ei kovin helposti jäsenny tälle pohjalle.       

Avainsanat: terveydenhuolto, Porter, Sitra


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini